Muistijälkiä

22.3.2019 09.59

Lapsuuden ja nuoruuden tärkeistä hetkistä saamme muistijälkiä oman elämämme polulle. Ja se polku johtaa meitä aikuisenakin kirkkotielle.

Tällaista pohdintaa RT lehden kolumnissa.

Muistijälkiä

Tv-ohjelmassa ala-asteikäisiltä kysyttiin, mitä nuori tekee nykyisin?  Oli herännyt ajatus siitä, että nuorten ajatuksia pitäisi kirjata talteen, koska nykynuoret elävät jo niin erilaista aikaa kuin vaikkapa nuoret 10, 20 tai 50 vuotta sitten.

Nuoret vastasivat? – Pelaan, pelaan, pelaan… ja sitten pientä tyylinäytettä flossauksesta. Eräs poika sanoi: Tätä on kiva pappana muistella!

Herää mielenkiinto, mihin kohti listaa mahtaisi seurakunnan toiminta sijoittua?

Itse kun mietin omaa elämääni, niin saan muistikuviini mukaan lauluja kerhoajoilta ja heti mielessä soi: ”Milläs minä pääsen taivaaseen?” Samoin nousee mieleen väläyksiä partion yöretkiltä, rippikouluajoilta ja mukavia muistoja gospel-konserteista. Erityisesti muistan myös oman nuorten toimintamme kotiseuroineen ja tapahtumineen. Kuinka hienoa oli se, että meitä nuoria oli monta kymmentä ja halusimme viikottain kokoontua yhteen ja pitää Sanaa mukanamme.

Se, että on lapsena päässyt mukaan seurakunnan kerhoon ja että kirkkotie on tullut tutuksi jo pienenä, niin sillä on merkitystä. Se antaa turvallista pohjaa elämällemme. Ja silloin myös nuorena on helpompi löytää tie seurakuntaan. Nuori on herkkä ja kun hän etsii itselleen omaa paikkaa elämässä, niin silloin seurakunnan työntekijät ja seurakuntalaiset ovat erittäin tärkeässä asemassa. Meidän tärkeimpiä tehtäviä tuolloin on toivottaa nuori tervetulleeksi omaan seurakuntaan ja mukaan sen toimintaan ja antaa hänelle mahdollisuuksia toimia yhteisessä seurakunnassamme.

Näistä kaikista lapsuuden ja nuoruuden tärkeistä hetkistä saamme muistijälkiä oman elämämme polulle. Ja se polku johtaa meitä aikuisenakin kirkkotielle.

Sitä kaikkea on mukava sitten kiikkustuolissa muistella.

 

Marjo Koski-Vähälä

diakonissa-seurakuntasihteeri Lumijoen seurakunta

« Uutislistaukseen