Emilia-kanttorin kirjoitus Rantalakeus-lehdessä 10.9.2025

Lukuvuoden suunnittelu täyttää ajatukseni – ja nuottikansiot sitä myöten pöytäni työpaikalla ja kotona.  Vilkuilen läppärillä auki olevia tiedostoja edestakaisin: kirkkovuosikalenteri, seurakunnan yhteinen toimintasuunnitelma, kuorojen aikataulut, budjettiluonnos, isommat tapahtumat, omat työ- ja vapaa-ajat, yhteistyöt. Intensiivinen ja innostava suunnitelupöhinä tulee uniinkin.

Kanttorina vastaan seurakuntamme musiikkityöstä. Samoin kuin koulumaailmassa, musiikkityö kulkee lukukauden ja lukuvuoden rytmissä. Seurakunnan toiminnassa seuraan tarkasti erityistä kalenteria, kirkkovuosikalenteria. Siitä hahmotan jokaisen pyhäpäivän aiheen ja suuret kirkolliset juhla-ajat, kuten joulun ja pääsiäisen tapahtumat. Kirkon muusikkona kirkkovuosikalenteri luo perustan sille, mitä työssäni viikoittain teen.

Mieli askartelee myös niissä kysymyksissä, miten musiikkityö olisi mahdollisimman monipuolista ja loisi omalta osaltaan kutsuvaa ja lämmintä ilmapiiriä seurakunnan toiminnassa. Pohdin, millä tavoin innostaisin uusia vapaaehtoisia soittajiksi ja laulajiksi, onhan kuorojen suunnitelmat motivoivia ja sopivan haastavia, ja kenen kanssa teemme tänä vuonna yhteistyötä.

Palapeli rakentuu vähitellen kokonaisuudeksi kalenteriini ja muistiinpanoihin. On suuri ilo, että seurakunnan musiikkityössä on mukana monen ikäisiä vapaaehtoisia, jotka antavat aikaansa ja taitoaan yhteiseksi hyväksi. Kanttorina haluni on huolehtia, että näihin tehtäviin olisi helppo tulla: aikataulut ja tehtävät ovat selvillä ja nuotit löytyvät. Myös minua helpottaa, kun tiedän lukuvuoden isot linjat. Valmiiden suunnitelmien kanssa on sujuvampi edetä erityisesti niinä kirkkovuoden juhlakausina, kun toiminta on tiivistä ja työntekijäviisikkomme ahertaa uutterasti.

Kuumeisten suunnitteluviikkojen aikana huomaan, että saatan kuitenkin ajautua vahingossa hiukan sivuun; unohtaa, mikä on olennaista, kirkkomusiikin ja kirkkomuusikon ydin.

Havahduin elokuussa Lumijoen Varjakan rantakirkossa virren sanoihin, joita lauloin:

Annoit, Herra, tehtävän sinun seurakunnassasi. Tahdot meidän käyttävän oikein lahjat antamasi. Toimia suo avoimesti, luottamuksen arvoisesti.

Yhteyttä meille suo, yhteinen on asiamme, yhteisymmärrystä luo koko seurakunnassamme.
Yhdessä suo suunnitella, kuunnella ja neuvotella.

Asioiden paljous usein näköalat peittää, anna silloin rohkeus syrjään kaikki turha heittää.
Anna nähdä olennainen, siitä olla riippuvainen.

Kiitos, että kirkossasi johdat meitä sanallasi.

Niin, tästähän siinä on kysymys. Jumala sanallaan näyttää suunnan myös musiikkityölle. Teemme jokainen palvelutyötämme omalla paikalla, Jumalan armon turvissa. Musiikki soi Luojan kunniaksi.

Suunnittelun keskellä pysähdyn ja laitan kädet ristiin: Taivaan Isä, siunaa tämäkin alkanut lukuvuosi. Anna meidän muistaa, mikä on tärkeintä.

Emilia Soranta