Istuisinko tuhkaan?

Istuisinko tuhkaan?

Tänään on tuhkakeskiviikko. Paastonajan ensimmäinen päivä.

Vielä eilen laskiaistiistaina riemuittiin pulkkamäessä ja syötiin tuhdisti hernekeittoa, rasvarieskaa ja kermavaahdolla täytettyjä laskiaispullia. Ja nyt päivää myöhemmin, kermavaahtoa suun pielistä pyyhkien mietin, että mitä nyt? Mikä ihmeen tuhkakeskiviikko?

Istuisinko tuhkaan tai tomuun vai sirottelisinko niitä pääni päälle vai pukeutuisinko säkkiin tai repäisisinkö vaatteeni? Huvittava ajatus. Mutta niin on joskus kauan sitten ollut tapana. Ne ovat ulkonaisen surun ja katumuksen tunnusmerkkejä. Myöhemmin tämä on johtanut perinteeseen, jossa otsaamme piirretään tuhkaristi, katumuksen osoituksena. Voit käydä tuhkamessussa ja polvistua alttarille ja saat tuhkaristin otsaasi. Tai jos omassa seurakunnassasi ei tänään ole messua, niin voit myös itse piirtää itsellesi tuhkaristin.  Tarvitset vain vähän lehtipuun tuhkaa ja sekoitat sitä ruokaöljyn kanssa.

Tuhkakeskiviikko on läntisen kristikunnan kirkkovuoden juhlapäivä. Matka kohti pääsiäistä on alkanut ja nyt edessämme olevaa aikaa kutsumme paastonajaksi.

Matka tuhkakeskiviikosta lankalauantaihin kestää 46 päivää ja siitä kun vähennämme sunnuntaipäivät pois, niin paastopäiviksi jää jäljelle 40 päivää. Sunnuntaita kun ei lasketa mukaan paastopäiviin.

Paaston tarkoituksena on valmistaa meitä kristittyjä pääsiäisen viettoon.

Ensimmäiseksi paastoamisesta tulee mieleen kieltäytyminen jostakin. Joku näkee heti silmissään punaiset raksit rasvaisten ruokien, makeisten ja herkkujen päällä tai ajatuksen päästä vihdoinkin eroon alkoholin tai tupakan riippuvuuksista. Tai kenties päätät vähentää ruutuaikaa itseltäsi vähentämällä television katselua tai jättämällä välillä puhelimen pois käsistä. Ehkä jokin harrastus on liikaa ja kukkaronnyörejäkin voisi hiukan kiristää ja tehdä ostoja harkitusti.

On hyödyllistä ja terveellistä välillä miettiä omaa elämää. Onko asioita, joista olen tullut riippuvaiseksi tai asioita, jotka vievät minulta liikaa aikaa? Osaanko ja ehdinkö välittää lähimmäisistämme?  Voisinko elää hiukan yksinkertaisemmin?

Ja kun arjen kiireen keskellä onnistun hiljentämään vähän tahtiani ja laitettua jotain turhaa syrjään, niin pystyn paremmin pysähtymään ja antamaan aikaa itselleni. Paasto on hiljentämistä ja hiljentymistä kiireen keskellä ja samalla se on tarkoitettu meille ajaksi, jolloin ehtisimme paremmin olla myös Jumalan edessä. Olla hiljaa, kuunnella, lukea sanoja Raamatusta, rukoilla ja miettiä omaa suhdetta uskoon ja Jumalaan. Tunnustella mitä sanottavaa Hänellä on minulle. Miten ja mihin Hän haluaisi minua johdattaa?

Tuhkasta sanotaan, että se on ihmeainetta. Se puhdistaa pinttyneenkin uuninlasin ja kattilan. Ja tänään se muistuttaa minua puhdistamaan paastonaikana mieltäni ja sydäntänikin kaikesta turhasta ja ilkeästä, jotta voin suunnata katsettani kohti tulevaa pääsiäistä – ilon ja toivon ja anteeksiannon juhlaa!

Marjo Koski-Vähälä

diakonissa-seurakuntasihteeri

Lumijoen seurakunta