Kohtaamisia!

Viime aikoina ajatukseni ovat usein pysähtyneet sanaan: Kohtaaminen.

Kuinka paljon vasta taakse jääneeseen kesäänkin mahtui mitä erilaisimpia, hienoja kohtaamisia – vanhoja tuttuja vuosien takaa, uusia ystävyyksiä, ihmisiä läheltä ja kaukaa, pysähtymisiä, sanoja, halauksia, rohkaisuja, auttamisia, yhteistyötä, naurua, iloa, mutta myös olkapäätä, tukea ja kosteita silmiä. Nuo kohtaamiset ovat merkinneet minulle paljon.

Ja kaikkien noiden kohtaamisten keskellä olen ehtinyt kohtaamaan myös omia ajatuksia ja saamaan monenlaista vahvistusta myös omalle hengelliselle kasvulle.

Kohtaaminen on oikeastaan yksi tärkeimmistä asioista omassa työssäkin. Osaanko minä kohdata? Ja laajemminkin ajateltuna – kohdataanko me seurakunnassa, kohtaako seurakunta ja seurakuntalaiset? Toivon, että osaisimme kohdata. Ja joskus kun itse epäröimme, niin saamme seurata Jeesuksen esimerkkiä. Jeesus opetti meille kohtaamisen jaloa taitoa! Raamatussa mm. Sakkeuksen ja Jeesuksen kohtaaminen on upea esimerkki tällaisesta. Sakkeus halusi kohdata Jeesuksen, mutta ei uskaltanut, ei tuntenut itseään kelvolliseksi. Sakkeus pienikasvuisena miehenä kiipesi puuhun ja ajatteli, että siten saisi edes hiukan salaa nähdä Jeesusta ja muuten pysyttelisi piilossa. Mutta Jeesukselta Sakkeus ei voinut piiloutua. Jeesus näki Sakkeuksen ajatukset ja halusi kohdata hänet. Jeesus tuli luo ja halusi kohdata! Tuo kohtaaminen muutti Sakkeuksen elämän suunnan.

Näin syksyn toimintoja tässä aloitellessa en voi kuin toivoa, että syksy saisi pitää sisällään paljon yhteisiä kohtaamisia. Että eri tapahtumissa kohtaisimme, kodeissa kohtaisimme, kylillä tavatessa kohtaisimme ja että kynnys virastoonkin saisi pysyä niin matalana, että on helppo tulla kohtaamaan – oli asia sitten mikä tahansa.

Ja kaikkein suurimpana kohtaajana toivon olevan Taivaallisen Isämme, joka hoitaa ja kohtaa meitä kaikkia - täällä ja kaikkialla!

Marjo Koski-vähälä, diakonissa-seurakuntasihteeri