Valo kutsuu

12.12.2018 13.54

jouluaamuna korttiin_XL.jpg

Joulu on juhla, joka kerää ehkä eniten erilaisia tunteita ympärilleen. Ja se on myös juhla, joka kutsuu kaikkia valon luokse!

Valo kutsuu

Joulun lähestyminen tekee meistä usein innokkaita odottajia – iloisuus ja auttavaisuus nousevat usein pintaan. Mutta ei se kuitenkaan aina ole niin – joulu on juhla, joka kerää ehkä eniten erilaisia tunteita ympärilleen. On iloa, lämpöä, rakkautta, mutta myös ihan yhtä lailla, odotusta, haikeutta, surua, pettymystä ja jopa vihaa kaikkea jouluun liittyvää kohtaan. Tunteiden kirjo on suuri.

Itse mietin tätä usein ja näen myös tuonne iloisen joulun odotuksenkin taakse. Olen yhä enemmän alkanut miettiä sitä, että mikä se on se, joka toisi parhaiten joulun mieliimme ja sydämiimme. En enää usko siihen, että se on kiire ja hössötys eikä runsaiden lahjojen määrä. Se on jotain muuta.

Omassa elämässä olen huomannut, että kiitoksen saamisella on kannattelevaa voimaa. Kun aito kiitos tulee yllättäen, ennalta arvaamatta, kuten minulle eräänä päivänä: Kiitos – sinulla on sydän kohdallaan! Niin se ei voi tuntua muuta kuin hyvältä. Ja sen kiitoksen tuntee pitkään!

Kiitos on iso sana. Sillä saa aikaan paljon hyvää. Se on välittämistä. Se myös kertoo saajalleen, että: Minä kelpaan!

Osaanko minä kiittää? Osaatko sinä kiittää?

Tätä on hyvä välillä pysähtyä miettimään. Itse olen iloinnut siitä, että perhekerhossa tulevat lapset usein kiittämään. Uskon, että joulun alla sana: kiitos ja ehkä vielä halauksen kera tekisi monelle ihmeitä ja korvaisi monta kallista joululahjaa.

Ehkä tänään tai huomenna kohtaat jonkun, jolle haluat sanoa: kiitos!

Kauneimmissa joululauluissa lauletaan usein Anna-Mari Kaskisen sanoittamaa laulua: Pieni liekki.

Ajattelen, että sana kiitos, on juuri tuollainen pieni liekki. Kun toimin tällaisena kiitoksen ja valon lähettiläänä, niin toinen ihminen saa kiitoksestani ainakin pienen liekin verran toivoa, lämpöä ja valoa itselleen. Samalla välitän hänelle sen tunteen, että Jumala on lähellä ja kutsuu meitä luokseen. Tuo pieni liekki saa meidät liikkeelle kohti valoa.

Tänä vuonna saimme seurakuntaamme lahjoituksena entisen, edesmenneen kirkkoherramme Hannu Koskimiehen maalaaman taulun vuodelta 1938 ja tämä taulu kantaa nimeä: ”Jouluaamuna”.

Tuo taulu puhuttelee minua paljon. Ihmiset ovat liikkeellä varhain aamulla ja kaikkialla on vielä pimeää, mutta kirkostamme loistaa valo, joka kutsuu seurakuntalaisia jouluaamun sanoman äärelle, valon luokse.

Sinne minäkin sinua kutsun!
                   

 

Poiminta Rantalakeus - lehdestä 12.12.2018:         

Marjo Koski-Vähälä, diakonissa-seurakuntasihteeri

« Uutislistaukseen